maanantai 11. joulukuuta 2017

Ajatuksia pennusta puolelta vuodelta

Meidän blogikirjoitukset painottuu (valitettavasti) yleensä aina treeneihin ja sen sisältöön. Se on minun tukenani jatkuvassa kehittymisessä koiran omistajana ja kouluttaja. Tämä blogi on tehty tietysti kaikille Rovan asioista kiinnostuneille, mutta enemmäkseen ihan pelkästään minulle, että pääsen kirjoittamaan ajatukseni, ideani ihan arkisistakin asioista ja sitäkautta näkemään edistyksen ja muistelemaan lämmöllä menneitä.

Olisi kiva tietää lukioilta, mikäli sellaisia täällä on, kaipaatteko jotain muutakin kuin pelkkää treenihömpötystä? :)



Minkälaista tämä meidän arki sitten on? Olen toistanut sitä niin monesti, mutta sanompa vielä kerran. Helppo koira. Hiljainenkin, jossain mielessä. Se on arjessa niin kovin huomaamaton. Se kiintyi todella nopeasti minuun. Pikkupennusta lähtien se ei ole ollut ikinä kovin halukas lähtemään kauas minusta. Jos lähti, kuten leikkiessään, se saattoi välillä palata lähemmäs minua ihan kuin vain tarkastaakseen missä olen. Tässäkin tilanteessa puhutaan alle 15 metristä ja aina niin, että näin koiran. Se on aina valveutunut siitä missä menen. Sillä ei ole tarvetta lähteä huuhailemaan muualle.

Eikä sillä kyllä riistaviettiä ole juurikaan. Koiran vapaana ollessaan jos parin metrin päästä lähtee rusakko, se joko ottaa muutaman metrin juoksuspurtin ja pysähtyy tai jos lähtee, se on hyvin kevyellä käskyllä käännytettävissä pois ja elämä jatkuu sen jälkeen normaalina. Se on jättänyt kohteen joka kerta. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi se on niin varma koira vapaanakin ollessaan. Me tehdään suurin osa lenkeistä vapaana ja ei haittaa, mikäli vastaan tulee ihminen, pyöräiliä, huutava lapsi... Se pärjää aina. Se ei sinkoa toisen koiran luokse jos se näkee sen tulevan kulman takaa tai kauempaa. Vaikka samassa porukassa olevat muut koirat lähtisivät, sen saisi hyvin käskyllä takasin heti. Saattaa ilmoittaa haukahduksella tai toisella. Käskyn alla ohituksiinkaan ei tarvitse erikseen ottaa kiinni.

Harrastuskentillä se on, kuten muuan treenikaveri tokaisi, koiranero. Se yllättää minut joka kerta älykkyydellään. Hirveän hyvä lukemaan minua, paremmin kuin minä sitä. Se on niin kova poika tarjoamaan asioita, että monesti sitä vain miettii pienessä mielessään miten se koira älysi sen jutun, vaikka joskus minun avut ovat vajaavaisia. Se on opettanut minun harrastuskentillä niin paljon, etten uskokkaan.


Mitä tulee yhdistelmään lappalaiskoira ja ääniherkkyys. Ei tässä päde täysin. Rova tykkää haukkua jos se leikkii, mutta kotona ei hauku. Joskus ohitettavaa koiraa saattaa muutaman kerran ilmoittaa, yleensä melko matalalla haukahduksella. Leikkiessään minun kanssa lähes hiljaa. Jos pitää odottaa omaa vuoroa ja olen itse muualla, saattaa minua ajoittain komentaa (todennäköisesti tekee sen kiljuen myös). Ainut, pikemminkin huvittava puoli Rovassa on se, että kun se näkee minut pitkästä aikaa tai on ollut eristyksissä tai jotain hauskaa tapahtuu, se saattaa önistä ja murista oudosti. Se ei hauku, koska se on kiellettyä, mutta tuo kun on sallitumpaa, se pitää pitkät purinat. Tämä pitää saada videolle seuraavalla kerralla!

Rovahan muutti meidän kanssa ensin muutaman kuukauden Jyväskylässä asumisen jälkeen pääkaupunkiseudulle. Sille ei ollut alkujaankaan ongelma hypätä ratikkaan tai bussiin, se kävi mielellään makuulle ja rankemman reissun jälkeen nukahtaakkin. Äkilliset äänet tai nopeat tilanteet eivät horjuta Rovaa vaikka välillä se hieman voi säpsähtääkkin. '

Pikkupentuna Rova oli hieman etäinen. Epäileväinen. Etäinen siinä mielessä, että vaikka se tykkäsi olla lähellä, se ei halunnut olla iholla. Minua itseäni ei haittaa ollenkaan se, että oma koira ei ole sylikoira. Rova on kyllä tosi tarkkaavainen siitä missä menen ja mitä teen. Pentuajan koulutuksen ansiosta siitä saatiin helposti luokse tuleva, kosketusta kestävä koirakansalainen. Rova edelleenkin ajoittain paineistuu hieman koskettamisesta kun kierrokset ovat korkealla (kuten treenitilanteissa), mutta arjessa itsessään läheisyys ja kontaktin ottaminen ei ole ongelma. Vaikka sylikoiraa siitä ei koskaan onneksi tulekkaan! Vieraiden ihmisten koskettamisesta se on myös oppinut nauttimaan kun ikää on tullut, mutta mielellään menee sen jälkeen omiin oloihinsa.


Paljon jäi sanomatta tästä maailman rakkaimmasta ystävästä, mutta ensi kerralla voisi vaikka turista tästä järisyttävästä murkkuiästä ja miten se meidän arjessa alkaa näkymään!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Laita ne volyymit pienemmälle

Jos katsot videon, tee niin kun otsikko käskee. Kiitos.

Tiistaina treenailtiin Hannan ja kahden pikkuisen lapparitytön kanssa taas Kompassissa. Nyt oltiin edelliskerrasta fiksumpia ja avattiin ikkunat, laitettiin lisäksi tuuletin toimimaan niin oli siedettävämpää treenailla. Tein ensin merkin kiertoa, yritin vauhdittaa liikettä, tähän pitää keksiä uusi toimintatapa sen lisäämiseksi. Ei kuitenkaan sunnuntaipäiväkävellyt merkille, mutta tahdon liikkeestä napakamman!

Ruudusta on video. Nyt alkaa paikka löytymään. Kyseisellä videolla Rova on tehnyt reilut viisi kertaa ruutua (toistoja toki enemmän). Sheippaamalla, ei ole ollut targettia tai muuta. Nyt olen näyttänyt oikeaa paikkaa kädellä, alkaa hahmottamaan eikä ole läheskään niin lähellä etunauhaa kun aiemmin. Siirryttiin seuraamiseen. Vähän perusasennossa paikka hakuili, hyvä kontakti silti. Ollaan tehty Rovan kanssa oikeastaan vain suoraa seuraamista, pitäisi alkaa opettamaan käännöstä pikkuhiljaa. Suoralla menee kivalla tohinalla mukana, muutaman kerran liian edessä - korjaus.

Ollaan nyt pyritty parantamaan takajalkojen hallintaa. Videolla on toinen yritys peruuttamisesta ikinä. Kun tämä alkaa sujumaan siirrytään niiden nostamiseen ja korokkeelle menemiseen! Mut on kyllä veikee kaveri kun niin nopeasti oivaltaa. Nyt pysy vire tosi hyvin koko treenien ajan ja vaikka murkkuikä alkaa tuomaan vähän omaa maustettaan arkeen, niin tosi hienosti jatkoi keskittyä vaikka vieressä olikin kaksi tosi kivaa ja ihanaa tyttöstä!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Ripaus lunta ja harmaata talvea

Rova jo lähemmäs 7,5kk. Se on nykyään jo niin iso poika! Vaikka niin odotinkin, että se kasvaa, niin olihan se pentuaika tosi ihanaa. 15,2kg ja 46cm.

Viime viikolla oltiin pariinkin otteeseen tokotreeneissä. Tiistaina tehtiin Kompassissa Reben ja Ellin kanssa toko/rally-tokotreenit. Nyt oli pitkästä aikaa ihan uudenlainen häiriö treeneissä, mutta myös tokotilassa oli ainakin omasta mielestäni järkyttävän kuuma, joten jos koirakin vaikutti olevan loppu jo pienestä, sitä olin minäkin. Tunnari meni oikein asiallisesti ja hyvällä innolla toi oikean ekalla. Ruutu tuntui junnaavan tänään. Oli kyllä tosi kuuma huone vaikka kello oli jo yhdeksän illalla. Tuntui, ettei koirakaan oikein kyennyt kun muutamaan toistoon jonka jälkeen aivot oli jo ihan solmussa.

Torstaina sitten uusi yritys Melkun kanssa ulkokentällä sateessa. Alotettiin treeni ruudulla: Rova tarjoo sitä ahkerasti itse, mutta paikka ruudussa oli hakusessa. Rova sijoittuu suhteellisen lähelle tötsiä ihan jo varmasti sen takia että a) sille ei ole selväksi tehty oikea paikka b) merkin kiertäminen on sille myös mieluinen liike. Melkku antoi hyvän vinkin, että käy koiran odottaessa kauempana käyn taputtamassa maata siinä paikassa mihin koiran haluan sijoittuvan. Ja tadaa, ihan mielettömän hyvin haki paikan! En ole vielä lisännyt ruutuun maahan-käskyä ihan varmistaakseni ensin paikan.

Ruudun jälkeen tehtiin tunnari, mikä on tietysti paras juttu Rovalle. Kapulat oli sekaisin kentällä ja lähetin koiran useamman metrin päästä. Lähti hyvin ja alkoi etsimään omaansa reippaasti, hieman nenä karkasi, että kävi useamman metrin päässä, liekö etsimässä oikeasti omaa, mutta kehoituksen jälkeen palasi. Toi ensin väärän, palautin ja toi oman. Jatketaan tunnarin varmistamista.

Otettiin vielä päätteeksi kapulan pitämistä, jossa edistymistä onkin tapahtunut! Noutamisessahan ei ole mitään ongelmaa, mutta enemmänkin kapulan pidon kestossa. Nyt ollaan varmistettu kapulan pitoa ja alkaa olemaan jo suhteellisen hyvässä jamassa. Vahvistettiin lisäksi treenien ajan lelupalkkaa ja leikkimistä. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä, seuraavana meidän hommana on seuraaminen ja liikkeestä maahanmenon treenaaminen.


Se hymyilee. Aina välillä!


maanantai 20. marraskuuta 2017

Menoa ja vinkuleluja hallitreeneissä

Tänään maanantaina oltiin hallilla tokoilemassa Annan ja porokoirakaksikon kanssa! Meidän do to-listaan kuului ruutu, tunnari, kapula-treeni sekä kartion kiertoa. Ruutua oltiinkin treenattu viimeksi lähes samalla porukalla lähes kaksi viikkoa sitten. Joten homma on saanut muhia pörrölapsen päässä jonkun aikaan.

Meidän treenit alkaa aina kontaktitreeneillä kytkettynä. Anna siirteli samalla treenikamoja, joten saatiin hyvä alkuhäiriö. Koira kuitenkin suhteellisen nopeasti hoksasi homman nimen ja alkoi tarjoamaan kontaktia vaikka Anna hyvin häiriötä lisäilikin. Kontaktin tarjoamisen jälkeen huomattiin kun Rova hamusi ruudulle. Koira vapaaksi ja se säntäsi heti ekana ruudun sisälle ensin haistelemaan ja sitten tarjosi kontaktin!! Tämä on siis toinen kerta kun Rova teki ylipäätään mitään ruutuun liittyen. Otettiin eri kulmista ja tarjoamalla hakeutui aina ruutuun itse! Ihan mieletön lapsonen!!

Tunnari tehtiin ekaa kertaa hallitiloissa, missä oli yllinkyllin hajuja, joten mielessä kävi harpattiinko liian iso askel kerralla. Anna laittoi sekaisin reilusti kapuloita ja oman sekaan - lähetys ja Rova lähti kivalla vireystasolla etsimään ja löytyihän sieltä hienosti oma! Tunnari on ihan loistava palkinto itsessään Rovalle, se on meidän yhteinen suosikkihomma, joten oli ihan mieletön juttu, että suuremmassa häiriössäkään se ei menetä toimintakykyään! Tän jälkeen siirryttiin meidän pieneen murheenkryyniin, nimettäin kapulan pitoon. Rovalla nousee tosi nopeasti kierrokset (piipataan) ja tämä on liike missä olen alkanut vaatimaan liikaa liian nopeasti, joten kokonaisuus on jäänyt kehnoksi. Anna antoi todella toimivan vinkin kapulan pidon keston treenaamiseen! Palkka löytyi vasemmasta kädestä (samalla tämä toimi hyvänä jättämisen treenaamisena) ja noutokapula oikeasta. Olin polvistuneena niin, että vasen jalkani peitti palkan sivulleensa. Palkka joka kerta lensi eteenpäin toivotusta reaktiosta. Loput kaksi toistoa Rova haki kapulan suuhun itsenäisesti ja itseasiassa tehtiinkin se jopa myös ihan hiljaa.

Useamman viikon takaa rallitteluja samanhenkisen porokoira Hilde! Nämä on kuin kaksi marjaa käytökseltään!

Siitä sitten megakivat leikkihetket ympäri hallia uudella vinkupallolla, mikä on osottautunut yhdeksi maailman parhaista palkkausleluista Rovalle. Se meni ihan pähkinöinä pitkin kenttää! Ohimenijä olisi saattanut ihmetellä mikä ihme pomppufiilis kahdelle hullulle koiratytölle siellä on tullut! Koira tauolle kun Lyyti suoritti välissä liikkeet. Me palattiin vielä sen päätteeksi tekemään muutama merkin kierto, aluksi hamusi ruutuun menemistä (tässä vaiheessa se otettu pois), mutta tarjosi hyvin lopulta kierron hyvällä draivilla.

Toi pentu yllättää mut ihan joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen sen taidoillaan! Ihan superpentu!
 
Ulkoasun muokkauksineen tehnyt Viivi 2012
Alkuperäinen versio BloggerThemes, kiitos!