Ennen blogimerkinnän tärkeintä osaa tahdon kuulla teidän mielipiteenne tästä uudesta ulkoasusta! Tässä on nyt ollut viimeiset päivät yhtä säätöä, mutta lopputulos pitäisi olla tässä. Rommin esittely-sivu on vielä tulossa.

Leppoisaa sunnuntaiaamua!


Alkaa olemaan jo kylymä! Äskön näytti mittari -20. Eikä kyllä haittaakkaan, lunta on maassa varmasti reilut 30cm. Unelmakeli! Niin sanoo myös meidän suomenlappari, hirvikoira ei olekkaan niinkään innoissaan (ylempi kuva kertokoon todisteita siitä). Hirvikoira varsinkin valittamaan kuinka tassut on kylmät ja ei pysty istumaan saatika olemaan maassa. Lapinkoira taas käpertyy lumipenkkaan ja rauhoittuu siihen.


Meillä vieraili tämän viikon lauantaina suomenlapparineiti Unna Katja omistajansa kanssa kylässä. Kassu sai siis vihdoinkin samanrotuista seuraa ja sen näki. Näillä lapinkoirilla on kyllä niin omat jutut ja ymmärrys toistensa kanssa. Unna osottautui oikeaksi duracel-pupuksi jonka rinnalla Kassu todellakin hyytyi. Kunto kateissa kenties?

Pomppivia lapinkoiria pelloilla. Kassu välillä pysähtyi keräilemään energiaa kun otti niin koville hyppiä korkeassa lumikinoksissa tytön perässä. Ja pakko tunnustaa, että emännälläkin hieman syke kohosi. Kävimme tekemässä pienen lenkin ennen kun rauhoituimme sisälle kahvittelemaan ja rauhoittumaan. Unna on keppikoiria joka tykkäsi kun sille heiteltiin risuja. Kassukin innostui vetoleikkeihin!


Kassu oli innoissaan uudesta tyttökaveristaan! Rommi sai vain hetken tutustua Unnaan sillä tiesihän sitä mitä pojan päässä vain pyöri. Kassu onneksi ei ole hirveän hormoonihyrrä ja se tottelee käskyjä. Unna oli ihana pikku lapinkoiratyttö jonka haluan vielä uudestaan nähdä! Ehkä me seuraavaksi suuntaamme Keuruulle!