Mitä olen oppinut Rovasta kuluneen kuukauden aikana?
→ Sen, että Rova on hieman tuumiva ja joissain tilanteissa epäilevä pentu. Mörköjä löytyy päivittäin, mutta lähempää katsoessa kaikkihan on ihan ok. Rova on eri tilanteisiin sopeutuva pentu ja palautuukin jännittävistä tilanteista nopeasti.
→ Ahne, pirun ahne koira.
→ Nopeasti syttyvää ellei räjähtävää sorttia, jolle avainsana toimii myös rauhoittumisen osaaminen. Josta päästäänkin siihen, että sylissä se rauhoittuu todella hyvin. Ajoittain nukahtaa. Koulutus on siis kantanut hedelmää! Muutenkin sylissä tehtävät toimenpiteet (harjaus/kynsien leikkuu) onnistuu todella vaivattomasti.
→ Leikkisä. Tykkää niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa leikkimisestä. Suosikkilelut löytyy ja mitä kovempi meteli sitä paremmat huvit. Repimisleikit on parhautta.
→ Ketterä ja on hallinnut jo tulostaan asti kroppansa yllättävän hyvin ikäisekseen.
→ Heti pentuajasta tähän hetkeen todella kuuliainen ja rajat tunteva pentu. Ei irtoa hirveän kauas (onneksi) omistajastaan lenkillä irti pidettäessä.
→ Rova välttelee ajoittain lähelle tulemista, kuten hänen emänsä pentuna. Se tykkää olla lähellä, mutta ei aivan iholla. Säännöllisellä treenaamisella kuitenkin ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että tullaan mielellään aivan luokse ja pysytäänkin siinä jo hetki. Tämä on siis meidän yhteisten askareitten listassa ensimmäisten joukossa!
→ Yksinoloon totuttiin yllättävän vaivattomasti.
Juuri aloiteltiin maahanmenon alkeita, hienosti se hoksaa jo muutaman toiston jälkeen homman jujun. Pienissä pätkissä tosin ja leikin kera. Hallinnassa myös pienellä mieheltä löytyy jo istuminen, tassun antaminen ja katsekontaktin tarjoaminen. Kokeiltu ollaan myös vierellä oloa ja todella lyhyitä seuraamispätkiä niin, että herkkukone huutaa. Yhteisinä juttuina ollaan myös tehty makkarajälkeä ja lenkeillä myös omistajan etsintää.
Tarkoitus olisi myös alkaa treenaamaan takapään käyttöä laatikkomenetelmällä.
Ensi kertaan!
