Treeneistä mieleen jäi

Jätä-käsky vielä selvemmäksi, pyritään vähentämään kieltämistä ja "ei"-sanan käyttöä.

Päättää mihin liikkeisiin tahdon liittää lelupalkan ja mihin ruokapalkan.

Kuolleen lelun leikkimisen vahvistaminen.

Leikkimisen vahvistaminen*

Luoksetulon treenaaminen avustajan kanssa -> ärsyke -> käsky rauhallisesti -> superpalkka

Loppuviikosta luvassa aktiviteeteiksi torstaina tokoa ja viikonloppuna päivän vanhan jäljen ajoa. Siihen päälle pitkästä aikaa Rovan lempparilapinkoirakavereiden näkeminen ja keski-suomeen "rauhoittumaan" maalle.

Torstai-aamun toko- ja häiriötreenit. Ensin ooteltiin hieman muiden suorituksia, selän takaa kuului välillä yhteiskuoro, mutta sitten hiljennyttiinkin vain odottamaan ja katselemaan! Parempaan päin, sillä jos en väärin muista, joku kerta odotellessa huudettiin täyttä kurkkua miksei pääse mukaan.

Aloitettiin homma kontaktin treenaamisella häiriössä, Anna hoiti häiriköinnin. Upee kontakti, ei ärsyttänyt lelun heittely vieressä tai lähestyminen takaa. Siirryttiin siitä suoraan kävelystä seuraamiseen tuloon. Hyvin hoksas, annan vaan turhaan apuja kropalla ja katselen missä se menee, kun se aina kuitenkin on tulossa sivulle. Ne pois ensi kertaan. Seuraaminenkin menee ihan tyylipuhtaasti, imutan vielä reilusti jotta paikka varmistuisi.



Jopa minulle on tullut yllätyksenä se, kuinka vahvaksi maahanmeno ja nouseminen on Rovalle tullut. Takajalat pysyvät kyllä ainakin toistaiseksi paikoillaan, mutta vauhtia on tullut koko ajan lisää kun toistoja kertyy, joten katsotaan pysyvätkö ne takajalat paikoillaan. Anna hyvin kiinnitti huomiota siihen, että Rova makuulta nousee istumaan etujalkoja hypäyttämällä, niin tehtiin tätä samaa treeniä sitten maahanmenoon.

Jätin Rovan syöttämättä tarkoituksellisesti, että lopuksi tehtävään tunnariin tulisi loistopalkka. Aiemmin ollaan treenattu juuri tätä kyseistä tehtävää niinkin, että ruoka on takapalkka. Rova on silloinkin nostanut kierrokset, mutta ei mennyt kuitenkaan "työkyvyttömäksi". Nyt se paineistui siitä todella paljon, eikä pari nuuskaisua lukuunottamatta työskennellyt kapuloilla. Jätettiin liike kesken ja otettiin iloinen pentuluoksetulo, josta sai superpalkan.

Tähän kiinnittää huomiota jatkossa treeneissä, loppupalkkaa ei ole syytä jättää niin esille, vaan onnistuneen harjoitusliikkeen jälkeen mennään iloisesti kassille josta tulee superpalkka. Kotona missä ei häiriötä ole, tehtävä on siksi saatu tehtyä ongelmitta.


Nyt maassa makaa todella väsynyt suomenlapinkoirapoika hiljaa tuhisten.

Kuvat ottanut Photography Emilia Salmijärvi, kiitos vielä kerran ihanista valokuvista.

Keskiviikko 13.9: Käytiin pienen tehdasalueen lähellä olevalla metsäsuikaleella tekemässä nopea verijälki. Matkaa taisi olla 50m kokonaisuudessaan, yksi kulma. Kulmaan pistetty hyväksi todettua Naturis Fresh Meat Kanaa mikä on koostumukseltaan tosi hyvä treeninami ja haisee mahdottomasti. Jäljen jälkeen käytiin tekemässä vielä namisuora toiselle puolelle tietä, verestys vanhentui siis vain 15min. Päätin pitää Rovaa nyt paremmin hallinnassa, jotta mieli ei harhautuisi niin herkästi pois jäljeltä. Kierrokset nousi heti kun poika pääsi ulos autosta. Hyvä keskittyminen jo alkumakuulla, siitä suoraviivaisesti lähes tulkoon jäljellä kohti kulmaa. Laskin nopeutta kulmalle mentäessä, annoin pennun ajan kanssa lähestyä sitä. Hieman tuli oikean kautta kulmaan, mutta merkkasi makuun ja malttoi syödä namit, ennen kun jatkoi tyylipuhtaasti jäljen mukaista linjaa vasemmalle. Loppusuora ennen kaatoa meni asiallisesti, hieman lähti kaadon ohi hakemaan meidän ulosmenojälkiä, palasi nopeasti kaadolle. Lopussa pidän palkkana useasti myös Platinum Mini Menu Puhdas kalaa mitkä on kivasti myös pakkauksissaan tai kuten nyt, ihan pelkkä aamuruoka. Jes ihan paras pentu!

Perjantai-iltana tehtiin MEJÄ-kurssilaisten kanssa lauantaiksi valmiiksi jälki. Pituutta tuli vajaat 200m, yhdellä kulmalla, kaadolla aamuruoka. Lauantaina 16.9 sitten aamusta käytiin ensin laukaisutestissä, jossa ei erityistä. Rova enemmänkin innostui siitä, että menin toljottamaan sitä viiden metrin päähän ja halusi komentaa. Alkaa jo pieni mies tietämään mitä tehdään kun kaivan jälkiliinan autosta. Olemme tehneet tähän mennessä 15min-2h vanhoilla jäljillä. Päästin koiran alkumakuulle ja koirasta heti huomasi, että nyt koira lähti tekemään enemmän töitä. Tietysti, kun jälki oli päivän vanha. Se lähti liikkeelle rauhallisemmin jäljen suuntaisesti, teki muutaman piston sivuille ennen makuuta. Makuun merkkasi hyvin, pidättelin hiukan tarkoituksella. Koiran työskentely oli toki myös paljon rauhallisemmalla tahdilla. Kulmalta lähti oikeaoppisesti oikealle. Suoralla taas jäljen suuntaisesti, mutta pistoja välillä. Hyvin ylitti nyt pienet polut! Kaato löytyi hienosti! Ihan super mies! Todella harmi ettei tätä saatu videolle.

Tästä lähtien vain kunnolla vanhentuneita jälkiä ja matkaa pisemmäksi.


Yllä oleva kuva oli sunnuntain Helsingin Puppy Paradesta. Kaikennäköistä koirakansalaista tuli tavattua, mutta tietysti seasta löytyi lähes rotutoveri! Heillä löytyi, tietysti, yhteinen sävel ja vauhdikas leikkiminen alkoi samantien kun kuonot löivät yhteen. Ja kuvasta päätellen molemmilla oli todella kivaa! Käytiin esittäytymässä kunniapolulla satojen ihmisten edessä! Rova käyttäytyi tosi hienosti, antoi ihmisten paijata ja ihastella. Pallomeressäkin tuli ihmeteltyä. Paraatin loputtua alkoi jo pentu väsymään niin paljon, että tahtoi sivummalle katsomaan vain tapahtuman hälinää. Rapsuttajia ja ihastelijoita löytyi lähes joka askeleen jälkeen. Rova pääsi lopulta suliin hieman huilimaan ja tulihan siinä hieman silmiä pojan ummisteltua. Nyt me sitten vietetäänkin rauhallinen ilta ennen uuden viikon alkua!

Ollaan me elossa, kyllä vaan! Piti päivittää, mutta tuli pari muuttajaa. Kuten nyt esimerkiksi aika nopea muutto Helsinkiin! Tänne elämän siirtäminen oli yllättävän rankkaa henkisesti omistajalle (ei enää ikinä pliis muuteta jooko?). Helsinki on tähän asti näyttänyt kyllä hyvät puolensa. Meidän lähialueelta löytyy ihanat hiekkatiet, isot pelto- ja ruohikkoalueet ja sattuupa sinä olemaan koirapuistojakin hyvin lähellä.

Me ollaan treenattu! Osallistuimme Rovan kanssa syyskuun alusta alken MEJÄ alkeiskurssille. Vielä on onneksi muutama kerta käytävänä! Vaikka yleistietämystä MEJÄstä ja sen treenamisesta oli, teki hyvää saada kädestä pitäen opastusta uudesta harrastuksesta. Nenätyöskentely on Rovalle ihan järkyttävän suuri palkkio jo itsestään. Se tekee ihan täysillä intoa puhken kaiken! Sitä intoa en halua koskaan vähentää. Meno on hyvin pentumaista kun keskittymiskyky hetkiksi saattaa kadota tai kierrokset nousta jo äärettömän korkealle. Kierrosten nousemisesta taas turhautuminen alkaa puskea pintaan. Yhden kerran se meni niin yli, että Rova rupesi kysymään minulta kesken jäljen, että mihin suuntaan. Laukaisutestissä ei ollut mitään ongelmia. Kurssilla ollaan päästy ajamaan muutamia jälkiä ja Rova menee kyllä hienosti jäljen suuntaisesti. Kulmiin meidän pitää lisätä varmuutta = SIKAHYVÄÄHERKKUA, koska kun koira tekee niin innokkaasti pentuhäslingillä töitä, jää joskus kulmien merkkaaminen ja parhaimmassa tapauksessa tapahtuu hukka. Näitä pitää vaan tehdä, tehdä ja tehdä. Kun alkaa ikää ja vähän keskittymiskykyä (toivottavasti) tulemaan, alkaa meno olemaan ihan erilaista! Mutta tarkoituksena kuitenkin, että sama into saadaan jatkossakin työskentelyyn.


Viime tekstin tilanteesta ollaan myös päästy eteenpäin. Rovan vasenjalka ei ole niinkään oikutellut enää, välillä ylös noustessa tai kääntyessään ottaa muutaman "niiaus askeleen". Vaikka edelleen ollaan tehty vain rauhallisia hihnalenkkejä tai vapaana kävelemistä, välillä Rova on päässyt juoksentelemaan koirakaverien kanssa. Oireet eivät ole siitä kuitenkaan pahentuneet. Kävimme kuitenkin tänään Mevetissä kuulemaan toisen eläinlääkärin mietteen tilanteesta. Olat kuvattiin, siellä kaikki ok. Tutkiessa epämiellyttävää teki juuri se vasemman etujalan uloin varpaan räplääminen. Nivel ei ole kuitenkaan selvästi epästabiili. 1-asteen lievä venähdys siis kyseessä. Joten Rova käyttää nyt seuraavan viikon kinesioteippiä. Hihnalenkkejä jatkossa pelkästään kolmen viikon ajan. Mut olisko tää pikkuhiljaa voiton puolella tämä ongelma!

Tulevan viikon ohjelmistoon kuuluu muutamat metsäjäljen teot, tokon alkeiden kertaamista ja sunnuntaina voisi pyörähtää Puppy Paradessa Helsingissä. Ja tosiaan, mä lupaan: ens päivitys tulee vähän nopeammin!

Laitetaanhan alas vielä pari kuvaa menneeltä kuukaudelta: