Tänään maanantaina oltiin hallilla tokoilemassa Annan ja porokoirakaksikon kanssa! Meidän do to-listaan kuului ruutu, tunnari, kapula-treeni sekä kartion kiertoa. Ruutua oltiinkin treenattu viimeksi lähes samalla porukalla lähes kaksi viikkoa sitten. Joten homma on saanut muhia pörrölapsen päässä jonkun aikaan.

Meidän treenit alkaa aina kontaktitreeneillä kytkettynä. Anna siirteli samalla treenikamoja, joten saatiin hyvä alkuhäiriö. Koira kuitenkin suhteellisen nopeasti hoksasi homman nimen ja alkoi tarjoamaan kontaktia vaikka Anna hyvin häiriötä lisäilikin. Kontaktin tarjoamisen jälkeen huomattiin kun Rova hamusi ruudulle. Koira vapaaksi ja se säntäsi heti ekana ruudun sisälle ensin haistelemaan ja sitten tarjosi kontaktin!! Tämä on siis toinen kerta kun Rova teki ylipäätään mitään ruutuun liittyen. Otettiin eri kulmista ja tarjoamalla hakeutui aina ruutuun itse! Ihan mieletön lapsonen!!

Tunnari tehtiin ekaa kertaa hallitiloissa, missä oli yllinkyllin hajuja, joten mielessä kävi harpattiinko liian iso askel kerralla. Anna laittoi sekaisin reilusti kapuloita ja oman sekaan - lähetys ja Rova lähti kivalla vireystasolla etsimään ja löytyihän sieltä hienosti oma! Tunnari on ihan loistava palkinto itsessään Rovalle, se on meidän yhteinen suosikkihomma, joten oli ihan mieletön juttu, että suuremmassa häiriössäkään se ei menetä toimintakykyään! Tän jälkeen siirryttiin meidän pieneen murheenkryyniin, nimettäin kapulan pitoon. Rovalla nousee tosi nopeasti kierrokset (piipataan) ja tämä on liike missä olen alkanut vaatimaan liikaa liian nopeasti, joten kokonaisuus on jäänyt kehnoksi. Anna antoi todella toimivan vinkin kapulan pidon keston treenaamiseen! Palkka löytyi vasemmasta kädestä (samalla tämä toimi hyvänä jättämisen treenaamisena) ja noutokapula oikeasta. Olin polvistuneena niin, että vasen jalkani peitti palkan sivulleensa. Palkka joka kerta lensi eteenpäin toivotusta reaktiosta. Loput kaksi toistoa Rova haki kapulan suuhun itsenäisesti ja itseasiassa tehtiinkin se jopa myös ihan hiljaa.


Siitä sitten megakivat leikkihetket ympäri hallia uudella vinkupallolla, mikä on osottautunut yhdeksi maailman parhaista palkkausleluista Rovalle. Se meni ihan pähkinöinä pitkin kenttää! Ohimenijä olisi saattanut ihmetellä mikä ihme pomppufiilis kahdelle hullulle koiratytölle siellä on tullut! Koira tauolle kun Lyyti suoritti välissä liikkeet. Me palattiin vielä sen päätteeksi tekemään muutama merkin kierto, aluksi hamusi ruutuun menemistä (tässä vaiheessa se otettu pois), mutta tarjosi hyvin lopulta kierron hyvällä draivilla.

Toi pentu yllättää mut ihan joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen sen taidoillaan! Ihan superpentu!

Viikonloppuna oli kyllä hyvän mielen treenit pitkästä aikaa porokoiraporukalla! Edellisestä yhteisestä treenikerrasta olikin kulunut liian pitkä aika. Ensin oltiin hallilla sisätiloissa treenaamassa ruudun alkeita ja loppupätkä tehtiin ulkona hiekkakentällä. Meidän suunnitelmaan kuului:

→ ruudun treenaamisen aloittaminen
→ pentuhöhläluoksetulo
→ kaket i-m häiriötreenaaminen
→ paikalla istuminen häiriössä

Kaiken tämän lisäksi vielä vinkkivitosia Rovan kapulan pidon treenaamiseen ja siihen varmuuden luomiseen. Rova siis osaa tuoda kapulan käteen, hakea sen, mutta pitoa ei riitä oikeastaan sen enemmäksi ajaksi. Meidän do to-listalla on ostaa raskaampi noutokapula ja jatkaa treenaamista vetoleikkien kautta.

Ihan riittävästi siis tekemistä yhdelle treenikerralle.

Rova yllätti meikäläisen ihan totaalisesti kun alettiin katsomaan mitä koira sanoo ruudusta. Luojan kiitos meitä oli kolme siinä, niin sai tosi nopeasti kiinni koiran käytöksestä, että mikä sille olisi parhain treenisuunnitelma. Ensin ihan namialustalla muutamat vauhtilähdöt: minä sparrasin kauempana koiran kanssa mihin piti mennä ja Anna näytti herkut ruudusta. Rova toimii tosi nenävainuisesti, jälkikoiran virkaa kun on joskus tehnyt, niin se meinasi useeamman kerran kulkea nenä edellä ruutuun. Tätä kerrattiin muutama kerta, meni kivalla draivilla kyllä ja bileet pystyy sen jälkeen. Mikä tässä vielä suuremman yllätyksen tuotti oli se, että kun oltiin lopettamassa treeniä ruudun osalta ja kävelemässä poispäin, koira pinkaisi takaisin ruudun sisälle odottaen, että hei joko vielä kerran!! Sen jälkeen omatoimisesti tarjosi parikin kertaa samaa. Oltiin ihan äimistyneitä! Toki ei pitäisi, koska tarjoamista ollaan vahvistettu ja sillä yleisesti haluankin koiran toimivan!

Hiekkakentällä jatkui treenaaminen. Meille hommana on myös uusiin tilanteisiin/tiloihin tuleminen, että koira saa hetken tuumiskella, jonka jälkeen kontaktin otosta saa herkun ja kiitoksen. Jotenkin näinkin ilmiselvä asia on jäänyt ihan miettimättä, että sitä kontaktia tarjoo pentu, en minä.

Otettiin yksi pentuluoksetulo. Sen jälkeen siirryttiin kaukokäskyihin, nyt Anna oli heittämässä palkan sivulta. Ihan mielettömän pähee pentu, vaihdoin muutamaan toistoon aina paikkaa 1-3m välillä ja aina tosi hyvällä meiningillä teki. Pitäisi alkaa varmaan treenaamaan sitä seisomistakin! Tämän jälkeen näytin tytöille Rovan kapulan pidon tilanteen ja muutama palauttaminen. Kiva vetoleikki päälle. Otettiin vielä takapalkalla muutama paikkaistuminen, asento pysy nyt tosi hyvin ja kontakti pysyi.

Oltiin kyllä väsähtäneitä tämän treenin jälkeen. Nyt on tilauksessa ruutuliina ja raskaampi kapula, ens treenejä kohden siis!

Nyt on Rovan syksyn mejätreenailut pulkassa, ellei nyt kelien paranemista tapahdu. Tämän sanoessani keli varmaan parantuu sen verran, että päästään/joudutaan taas lähtemään metsään samoilemaan. ;) Mutta keskitytään siis talvikaudella ihan muihin asioihin, treenaten nenätyöskentelyä toisella tavalla.


Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ollaan käyty vielä pari kertaa tekemässä jälki. Ensimmäinen oli vuorokauden vanha jälki, pituudella ei toki juhlittu koska maastoista oli pulaa sillä hetkellä. Saatiin silti hyvä kahdella kulmalla oleva jälki tehtyä. Hieman huolestuin silti kuinka suhteellisen lähellä alku ja loppu olivat. Rova oli todella rauhallinen jäljelle lähdössä, en oikeastaan ole koskaan nähnyt samanlaista keskittymistä. Tiivistettynä jälki tehtiin molemmat kulmat hienosti merkaten ja suoraviivaisesti edeten. Loppukaadolle mentäessä hieman ilmavainua alun suuntaan, mutta nenä alas ja kaadolle hienosti. Siis aivan mieletön pentu!

Toinen jälki tehtiin koemielessä (siis ei KOEmielessä vaan halusin nähdän miten koira reagoi) alle tunnin vanhana vaihtelevassa maastossa, löytyi lunta, loskaa, vettä ja mutaa. Koivikko. Lähti reippaasti alkumakuulta ensimmäiseen kulman kohden innolla, meni aivan jäljen myötäisesti. Eka kulma hyvin merkattu. Toiselle kulmalle matkatessa muutaman kerran pysähty ja nuuskaisi, mutta jatkoi oikeaan suuntaan. Toinenkin kulma hyvin merkattu ja sit mentiinkin hyvällä tohinalla loppukaadolle jossa oli peuransorkka mikä sai aikaan sellaisen hepulit. Jatkossa toki tehdään vain vuorokauden vanhoja jälkiä, mutta halusin haastaa Rovaa ja katsoa mitä se sanoo, kun maasto on ekaa kertaa niin vaihteleva. Ja hyvinhän se meni! Ollaan menty niin paljon eteenpäin viimeisen kahden kuukauden aikana, että pitää olla todella ylpeä pennusta!