Ennen varsinaiselle joululomalle lähtemistä, käytiin Annan kanssa perjantaina myöhäisillassa Anna-Leenan tokovalmennuksessa. Tämä on ensimmäinen kerta kun päästään oikein kunnolla valvovan silmän alle, mikä motivoi kyllä sitä, että pakko on päästä pääkaupunkiseudulla johonkin ryhmään mukaan. Valmennukseen lähdettiin pää täynnä mietteitä ja ongelmatilanteita - on tuntunut jo pitkään, että me tietyissä osa-alueissa ollaan junnattu paikoillaan.

1) Koira hakee sinusta ensin kontaktin, eikä toisinpäin. Varsinkin kun Rovalla kukkii tuo murrosikä nyt parhaimmillaan, se on saanut mut tietyiltä osin hyvinkin epävarmaksi. Sillä saattaa nenä haistaa juuri sillä hetkellä kun aloitetaan liikettä tai pidetään liikkeiden välissä hyvinkin lyhyt tauko. Olen samantien korjaamassa sitä, jonka vuoksi Rova on tekee mielensä mukaan asioita, ennen kun kutsun. Tämä käännetään toisinpäin. Eli jatkossa treeneihin mennessä ja oman vuoron alkaessa kontaktin tarjoamista narussa. Tälläisen päivänselvän asian oon saanut jotenkin jätettyä meidän rutiineista.

2) Ruudussa eri sijainnista lähetykset, targetti parantamaan paikkaa, pituutta ja opetetaan irtaantumista paremmin. Rovan kanssa ollaan ruutua treenattu ihan muutamia kertoja ja nyt selkeästi ollaan tultu siihen pisteeseen, että edistyminen on pysähtynyt. Meillä hakuilee paikka, joka näkyy turhautumisena ja pennun aivot menee samantien lukkoon.  Nyt on kyllä hyvä katsoa miten targetin avulla saataisiin sitä korjattua. Työn alle myös eri kohdista lähettäminen. Varsinkin niin, että avustaja pitää kiinni ja olen itse toisella puolella ruutua -> käsky ruutuun. Rovalla onneksi tuota intoa piisaa irrota hyvin, joten matkaa voitaisiin lisätä ja ruutuun superpalkka (= iltaruoka).

Hyvänä pointtina oli myös se, että vaikka Rova osaa irrota hyvin, aletaan treenaamaan irtoamista missä ei ole kohdetta. Myös irtoamista käskettyyn suuntaan targetilla ja minä annan käskyn eri paikasta. Tässä myös hyvä alkaa opettamaan seis-sanaa. Paljon siis kerralla tuli informaatiota mitä sisäistää ja laittaa treeniohjelmaan.


3) Liian korkeat kriteerit kapulan pidossa. Tiesin, että kapulan pidossa olen edennyt hieman liian tohinalla, jolloin nyt pentuun on tullut pieni lukko asian osalta. Nyt Anna-Leena antoi hyvät vinkit siihen, että Rova toimii vapautuneemmin. Kävelin selkä menosuuntaan koiran edessä rauhallisesti kehuen ja lisäten koko ajan hieman matkaa, jolloin Rova piti kapulaa suussa. Ihan muutaman toiston jälkeen vapautui silminnähden ja häntä vispasi viimeistä päivää. Lisäksi nyt saatiin kapulan pidon kestoa nostettua hieman. Piippaaminenkin vähentyi. Istumisessa kapulan pito näiden toistojen jälkeen saatiin tosi mielekkääksi ja ihan täpinöissään pitämässä kapulaa.

Vinkkivitonen myös äänensävyn käyttämiseen kun koira tekee ok tai kun tekee megahyvin. Varsinkin liikkeissä, jotka vaativat selkeästi enemmän rauhoittumista meillä (irtoamista vaativat liikkeet ja kapulan pito). Myös palkkauksen antaminen minun rintakehän tasolta koiralle, jotta koira joutuu "vaatimaan" saadakseen palkkaa, se joutuu silloin aktivoitumaan itseäni kohtaan ja häiriötekiöihin ei reagoida niin voimakkaasti. Tällöin myös keskittyminen olisi täysin minussa. (Vinkkinä myös: "Se on myös minulle ikään kuin oikotie hommien jatkamiseen palkan jälkeen, ei tarvitse kysellä koiralta, että kiinnostaako sitä kenties kuunnella, kun se on ja pysyy valmiiksi oikeassa moodissa").
Muutenkin oli hyvin mieltä rauhoittavaa vaan kuulla, et meillä oikeesti mennään hyvin - kunhan pidetään meno pentumaisena ja iloisena eikä vaadita vielä liikoja Rovalta. Rovalla on menoa ja meininkiä tekemisissään ja se on kova tekemään töitä, mutta se ei saa olla hämäävänä piirteenä minulle, että en ala pyytämään koiralta kerralla liikoja. Pidetään homma jatkossakin ihan mielettömän kivana yhteisenä juttuna!

Meillä alkoi murkkuikä. Tai oikeastaan se tuli kuin seinä vastaan, melkein pari päivää sen jälkeen kun olin edellisen tekstin julkaissut. Enkä todellakaan tiennyt, että se on näin karseelta. Toisaalta pitkän koirattoman jakson jälkeen sitä on aika kullannut muistoja ja unohtanut mitä kaikkea tähän pennun kasvuun liittyy. Entistä pahemmaltahan siinä tekee sen, että kuuliaisesta pennusta tulikin korvansa menettänyt ja kaikista koirista kiinnostunut hormoonihyrrä. Hormoonihyrrä hyvin lievästi, mutta kuitenkin niin, että meinaa omistajalta pinna katketa.

Meillä siis lenkeillä palailtiin takaisin "lähtöruutuun", harvemmin vapaana yleisissä paikoissa ja säännöllisesti muistuttelemalla luoksetuloa, kontaktin ottamista ja asian jättämistä. Nyt ollaan päästy ohittelemaan koiria jo ihan hiljaa ilman piippaamista ja kontakti pysyy minussa (tai herkussa todennäköisesti). Myös Rovan ystäväporukasta on hetkeksi jäähylle laitettu nuoremmat nartut jotka eivät osaa vielä tarpeeksi selvästi komentaa ajoittain innokastakin teinipoikaa. Nyt ollaankin treffailtu "äkäsiä narttuja" jotka pistää Rovan kunnon ojennukseen. Ei ole kun muutaman kerran sanoa niin poika onkin ihan nätisti. Urokset menee oikein hyvin.



Treenikentällä ollaan oltu useamman kerran. Samoja asioita pyöritelty. Ruutu alkaa edetä nyt oikein kivaksi. Kapulan pitoon ollaan saatu kestoa, mutta hieman mälväillään suussa. Seuraamisessa edelleen etsitään oikeaa paikkaa, mutta kontakti pysyy oikein napakasti. Nyt pitäisi alkaa lisäämään käännöksiä mukaan seuraamiseen.



Me aletaan joulun viettoon ja mahdollisesti hiljennytään täällä loppuvuodeksi, ellei jotain ihmeitä tapahdu! Toivotan jokaiselle oikein ihanaa joulua ja uutta vuotta 2018! Pidetään meidän rakkaista eläimistä hyvää huolta.

Meidän blogikirjoitukset painottuu (valitettavasti) yleensä aina treeneihin ja sen sisältöön. Se on minun tukenani jatkuvassa kehittymisessä koiran omistajana ja kouluttaja. Tämä blogi on tehty tietysti kaikille Rovan asioista kiinnostuneille, mutta enemmäkseen ihan pelkästään minulle, että pääsen kirjoittamaan ajatukseni, ideani ihan arkisistakin asioista ja sitäkautta näkemään edistyksen ja muistelemaan lämmöllä menneitä.

Olisi kiva tietää lukioilta, mikäli sellaisia täällä on, kaipaatteko jotain muutakin kuin pelkkää treenihömpötystä? :)



Minkälaista tämä meidän arki sitten on? Olen toistanut sitä niin monesti, mutta sanompa vielä kerran. Helppo koira. Hiljainenkin, jossain mielessä. Se on arjessa niin kovin huomaamaton. Se kiintyi todella nopeasti minuun. Pikkupennusta lähtien se ei ole ollut ikinä kovin halukas lähtemään kauas minusta. Jos lähti, kuten leikkiessään, se saattoi välillä palata lähemmäs minua ihan kuin vain tarkastaakseen missä olen. Tässäkin tilanteessa puhutaan alle 15 metristä ja aina niin, että näin koiran. Se on aina valveutunut siitä missä menen. Sillä ei ole tarvetta lähteä huuhailemaan muualle.

Eikä sillä kyllä riistaviettiä ole juurikaan. Koiran vapaana ollessaan jos parin metrin päästä lähtee rusakko, se joko ottaa muutaman metrin juoksuspurtin ja pysähtyy tai jos lähtee, se on hyvin kevyellä käskyllä käännytettävissä pois ja elämä jatkuu sen jälkeen normaalina. Se on jättänyt kohteen joka kerta. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi se on niin varma koira vapaanakin ollessaan. Me tehdään suurin osa lenkeistä vapaana ja ei haittaa, mikäli vastaan tulee ihminen, pyöräiliä, huutava lapsi... Se pärjää aina. Se ei sinkoa toisen koiran luokse jos se näkee sen tulevan kulman takaa tai kauempaa. Vaikka samassa porukassa olevat muut koirat lähtisivät, sen saisi hyvin käskyllä takasin heti. Saattaa ilmoittaa haukahduksella tai toisella. Käskyn alla ohituksiinkaan ei tarvitse erikseen ottaa kiinni.

Harrastuskentillä se on, kuten muuan treenikaveri tokaisi, koiranero. Se yllättää minut joka kerta älykkyydellään. Hirveän hyvä lukemaan minua, paremmin kuin minä sitä. Se on niin kova poika tarjoamaan asioita, että monesti sitä vain miettii pienessä mielessään miten se koira älysi sen jutun, vaikka joskus minun avut ovat vajaavaisia. Se on opettanut minun harrastuskentillä niin paljon, etten uskokkaan.


Mitä tulee yhdistelmään lappalaiskoira ja ääniherkkyys. Ei tässä päde täysin. Rova tykkää haukkua jos se leikkii, mutta kotona ei hauku. Joskus ohitettavaa koiraa saattaa muutaman kerran ilmoittaa, yleensä melko matalalla haukahduksella. Leikkiessään minun kanssa lähes hiljaa. Jos pitää odottaa omaa vuoroa ja olen itse muualla, saattaa minua ajoittain komentaa (todennäköisesti tekee sen kiljuen myös). Ainut, pikemminkin huvittava puoli Rovassa on se, että kun se näkee minut pitkästä aikaa tai on ollut eristyksissä tai jotain hauskaa tapahtuu, se saattaa önistä ja murista oudosti. Se ei hauku, koska se on kiellettyä, mutta tuo kun on sallitumpaa, se pitää pitkät purinat. Tämä pitää saada videolle seuraavalla kerralla!

Rovahan muutti meidän kanssa ensin muutaman kuukauden Jyväskylässä asumisen jälkeen pääkaupunkiseudulle. Sille ei ollut alkujaankaan ongelma hypätä ratikkaan tai bussiin, se kävi mielellään makuulle ja rankemman reissun jälkeen nukahtaakkin. Äkilliset äänet tai nopeat tilanteet eivät horjuta Rovaa vaikka välillä se hieman voi säpsähtääkkin. '

Pikkupentuna Rova oli hieman etäinen. Epäileväinen. Etäinen siinä mielessä, että vaikka se tykkäsi olla lähellä, se ei halunnut olla iholla. Minua itseäni ei haittaa ollenkaan se, että oma koira ei ole sylikoira. Rova on kyllä tosi tarkkaavainen siitä missä menen ja mitä teen. Pentuajan koulutuksen ansiosta siitä saatiin helposti luokse tuleva, kosketusta kestävä koirakansalainen. Rova edelleenkin ajoittain paineistuu hieman koskettamisesta kun kierrokset ovat korkealla (kuten treenitilanteissa), mutta arjessa itsessään läheisyys ja kontaktin ottaminen ei ole ongelma. Vaikka sylikoiraa siitä ei koskaan onneksi tulekkaan! Vieraiden ihmisten koskettamisesta se on myös oppinut nauttimaan kun ikää on tullut, mutta mielellään menee sen jälkeen omiin oloihinsa.


Paljon jäi sanomatta tästä maailman rakkaimmasta ystävästä, mutta ensi kerralla voisi vaikka turista tästä järisyttävästä murkkuiästä ja miten se meidän arjessa alkaa näkymään!

Jos katsot videon, tee niin kun otsikko käskee. Kiitos.

Tiistaina treenailtiin Hannan ja kahden pikkuisen lapparitytön kanssa taas Kompassissa. Nyt oltiin edelliskerrasta fiksumpia ja avattiin ikkunat, laitettiin lisäksi tuuletin toimimaan niin oli siedettävämpää treenailla. Tein ensin merkin kiertoa, yritin vauhdittaa liikettä, tähän pitää keksiä uusi toimintatapa sen lisäämiseksi. Ei kuitenkaan sunnuntaipäiväkävellyt merkille, mutta tahdon liikkeestä napakamman!

Ruudusta on video. Nyt alkaa paikka löytymään. Kyseisellä videolla Rova on tehnyt reilut viisi kertaa ruutua (toistoja toki enemmän). Sheippaamalla, ei ole ollut targettia tai muuta. Nyt olen näyttänyt oikeaa paikkaa kädellä, alkaa hahmottamaan eikä ole läheskään niin lähellä etunauhaa kun aiemmin. Siirryttiin seuraamiseen. Vähän perusasennossa paikka hakuili, hyvä kontakti silti. Ollaan tehty Rovan kanssa oikeastaan vain suoraa seuraamista, pitäisi alkaa opettamaan käännöstä pikkuhiljaa. Suoralla menee kivalla tohinalla mukana, muutaman kerran liian edessä - korjaus.

Ollaan nyt pyritty parantamaan takajalkojen hallintaa. Videolla on toinen yritys peruuttamisesta ikinä. Kun tämä alkaa sujumaan siirrytään niiden nostamiseen ja korokkeelle menemiseen! Mut on kyllä veikee kaveri kun niin nopeasti oivaltaa. Nyt pysy vire tosi hyvin koko treenien ajan ja vaikka murkkuikä alkaa tuomaan vähän omaa maustettaan arkeen, niin tosi hienosti jatkoi keskittyä vaikka vieressä olikin kaksi tosi kivaa ja ihanaa tyttöstä!

Viime viikolla oltiin pariinkin otteeseen tokotreeneissä. Tiistaina tehtiin Kompassissa Reben ja Ellin kanssa toko/rally-tokotreenit. Nyt oli pitkästä aikaa ihan uudenlainen häiriö treeneissä, mutta myös tokotilassa oli ainakin omasta mielestäni järkyttävän kuuma, joten jos koirakin vaikutti olevan loppu jo pienestä, sitä olin minäkin. Tunnari meni oikein asiallisesti ja hyvällä innolla toi oikean ekalla. Ruutu tuntui junnaavan tänään. Oli kyllä tosi kuuma huone vaikka kello oli jo yhdeksän illalla. Tuntui, ettei koirakaan oikein kyennyt kun muutamaan toistoon jonka jälkeen aivot oli jo ihan solmussa.

Torstaina sitten uusi yritys Melkun kanssa ulkokentällä sateessa. Alotettiin treeni ruudulla: Rova tarjoo sitä ahkerasti itse, mutta paikka ruudussa oli hakusessa. Rova sijoittuu suhteellisen lähelle tötsiä ihan jo varmasti sen takia että a) sille ei ole selväksi tehty oikea paikka b) merkin kiertäminen on sille myös mieluinen liike. Melkku antoi hyvän vinkin, että käy koiran odottaessa kauempana käyn taputtamassa maata siinä paikassa mihin koiran haluan sijoittuvan. Ja tadaa, ihan mielettömän hyvin haki paikan! En ole vielä lisännyt ruutuun maahan-käskyä ihan varmistaakseni ensin paikan.

Ruudun jälkeen tehtiin tunnari, mikä on tietysti paras juttu Rovalle. Kapulat oli sekaisin kentällä ja lähetin koiran useamman metrin päästä. Lähti hyvin ja alkoi etsimään omaansa reippaasti, hieman nenä karkasi, että kävi useamman metrin päässä, liekö etsimässä oikeasti omaa, mutta kehoituksen jälkeen palasi. Toi ensin väärän, palautin ja toi oman. Jatketaan tunnarin varmistamista.

Otettiin vielä päätteeksi kapulan pitämistä, jossa edistymistä onkin tapahtunut! Noutamisessahan ei ole mitään ongelmaa, mutta enemmänkin kapulan pidon kestossa. Nyt ollaan varmistettu kapulan pitoa ja alkaa olemaan jo suhteellisen hyvässä jamassa. Vahvistettiin lisäksi treenien ajan lelupalkkaa ja leikkimistä. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä, seuraavana meidän hommana on seuraaminen ja liikkeestä maahanmenon treenaaminen.